Yksi dramaattisimmista vaiheista Bengtsårin historiassa oli, kun saari jouduttiin luovuttamaan talvisodan jälkeen neuvostoliittolaisille. Onneksemme saaren miehitys kesti vain runsaat puolitoista vuotta. Saaren rakennuksista ei ollut paljoa jäljellä tuon vierailun jäljiltä, mutta erilaisia korsukuoppia ja kaivantoja oli sitäkin enemmän.
Talvisodan ankarat rauhanehdot
Suomen ja Neuvostoliiton välillä 1939-1940 käydyn talvisodan jälkeen solmitussa rauhansopimuksessa sovittiin muun muassa, että Suomi vuokraa Hankoniemen ympäristöineen sotilastukikohdaksi Neuvostoliitolle 30 vuodeksi. Mantereella vuokra-alue ulottui Hankoniemen kärjestä Lappohjaan. Lisäksi siihen kuului 400 saarta, joiden joukossa oli Bengtsår lähisaarineen. Vuokra-alue luovutettiin Neuvostoliitolle maaliskuussa 1940. Sitä ennen se tyhjennettiin väestöstä ja suurelta osin myös irtaimistosta.
Strategisesti tärkeä sijainti
Neuvostoliiton tarkoituksena oli sulkea miinoituksella ja tykistöllä Suomenlahti Hangon ja Viron välistä. Hankoon sijoitettiin mm. liikkuva rautatiepatteri, jossa oli kolme 305 millimetrin tykkiä. Niiden ampumaetäisyys oli 50 kilometriä ja ammuksen paino 500 kg. Pienempiä rautatietykkejä oli toista kymmentä. Rautatietykeille tehtiin omat pistoraiteet ja vaihdejärjestelyt. Neuvostoliittolaisilla oli Hangon alueella mm. 60 lentokonetta ja 50 panssarivaunua.
Hanko oli myös laivastotukikohta, johon tukeutui pinta-alusten lisäksi 9 sukellusvenettä. Vuoden 1940 syksyyn mennessä Neuvostoliitto siirsi Hangon vuokra-alueelle yhteensä 30 000 henkilöä. Sota Neuvostoliiton ja Suomen välillä alkoi uudelleen 23.6.1941. Tuolloin vuokra-alueen raja muuttui sotarintamaksi, jonka ankarimmat taistelut käytiin Hankoniemen ympäristössä sijaitsevilla saarilla.
Bengtsår oli etulinjassa
Vuokra-alueen raja näkyy kuvassa 4. alla olevassa pienoisgalleriassa (napsauttele nuolesta kuvia eteenpäin, suurenna napsauttamalla kuvaa). Bengtsår oli Neuvostoliiton puolella aivan vuokra-alueen rajalla. Saari linnoitettiin mahdollisen hyökkäyksen varalta vahvasti. Rantojen tuliasemat sijoitettiin katettuihin korsuihin. Rannat miinoitettiin ja niille rakennettiin piikkilankaesteitä, juoksuhautaverkostoja, korsuja ja runsaasti puolustusasemia. Lukuisia korsuja rakennettiin myös Bengtsårin keskiosaan kallioiden ja metsän suojaan. Pienemmät saaret linnoitettiin samoin kuin Bengtsår, mutta asuinkorsuja niissä oli vähemmän.
Bengtsårissa oli noin 500-1000 Neuvostoliiton sotilasta. Korsujen, juoksuhautojen ja taisteluasemien paikkoja on edelleenkin nähtävissä maastossa. Sodanaikaisia aseita, ammuksia ja muita tarvikkeita löytyi Bengtsårista runsaasti vielä vuosikymmenienkin kuluttua. Maataisteluja ei Bengtsårin alueella käyty, mutta suomalaiset tulittivat saarta tykistöllä ja kranaatinheittimillä. Tiedustelua ja tulenjohtoa tehtiin lähisaarista, joihin kuljettiin pimeän turvin kanooteilla. Neuvostoliitto luopui Hangon tukikohdastaan joulukuussa 1941.Sota tuhosi rakennuksia ja metsiä
Lähes kaikki koulukodin rakennukset ja merkittävä osa Bengtsårin metsiä tuhoutui sinä aikana, jonka Hanko oli neuvostoliittolaisten hallussa. Täydelliseltä sodan tuholta säästyivät kivestä rakennetut keittiörakennus, navetta, sauna sekä maakellari. Myös puiset kansakoulu ja paja olivat kunnossa vielä sodan jälkeen.
Metsäpalojen jäljiltä Bengtsåriin syntyi monia koivikkoalueita, kaskikoivikoita. Nyt ne ovat jo noin 80 vuotta vanhoja ja kuusi on vallannut niissä alaa. Edelleenkin saaren vanhoista männyistä löytyy myös rautaisia kranaatinsirpaleita. Vuosikymmenten aikana ne ovat koteloutuneet näkymättömiin puun sisään.
Keskeiset lähteet:
- Koho, Kari & Koho, Mikko: Bengtsår. Markku Koho, Espoo 2018.
- Lappalainen, Niilo: Hankoniemi toisessa maailmansodassa. WSOY, 1987.
- Nyström, Stig: Hangö 1940-1941. Svenskt Militärhistoriskt Bibliotek, Stockholm 2005.
- Silvast, Pekka: Hangon venäläinen tukikohta 1940-1941. Hangon sotahistoria.
Osoite: www.hangonsotahistoria.fi - Tarkka, Markus: Merivoimien varautuminen Neuvostoliiton Hangon tukikohtaa vastaan välirauhan aikana. Maanpuolustuskorkeakoulu, 2013.
- Uitto, Antero & Geust, Carl-Fredrik: Hanko toisessa maailmansodassa. Maanpuolustuskorkeakoulu, 2011.