Kumpuilevaa ja kallioista maastoa

Maasto Bengtsårissa on kallioista ja kumpuilevaa. Saarella on erilaisia moreenimuodostumia, jotka syntyivät viimeisimmän jääkauden loppuvaiheen aikana, jolloin jäätikön reuna vetäytyi Bengtsårin ylitse lounaaseen. Paikoin usean metrin paksuinen lajittunut soramoreenipatja on mahdollistanut pohjaveden saannin saarelta, mikä on ollut elinehto asutukselle.

Rannat ovat tyypillisesti kivikkoisia tai kalliorantoja. Matalissa lahdissa pohja on usein savea ja sen päällä mutaa. Hiekkarantojakin on muutamissa kohdin. Bengtsårista ja lähisaarita voi löytää pieneltä alueelta niin suojaisia merenlahtia ja kapeita salmia kuin lähes ulkosaariston olosuhteita.

Vanhat kulttuuriympäristöt ovat häviämässä

Saaren tasaiset alueet ovat pääosin entisiä merenlahtia. Ne ovat maankohoamisen myötä muuttuneet käyttökelpoiseksi viljelymaaksi ja osa niistä onkin aikoinaan raivattu pelloiksi. Saaren läpi etelästä pohjoiseen kulkee leveähkö metsätie. Leirikeskuksen päärakennuksen kohdalla on saaren lävitse kulkeva itä-länsisuuntainen tie. Pieniä polkuja metsissä on runsaasti. Osa kulkuväylistä on peräisin saaren asutuksesta, osa syntyi sodan aikana sotilaiden kulkuväyliksi, osa on leiritoiminnan kulkureittejä ja osa poluista on eläinten tekemiä ja ylläpitämiä.

Maanviljely ja karjanhoito päättyivät Bengtsårissa 1960-luvun lopulla. Sen jälkeen pellot alkoivat vähitellen heinittyä, metsittyä ja kasvaa umpeen. Maanviljelyksen loppuminen on näkynyt myös kulttuuriympäristössä viihtyvien lintu- ja hyönteislajien kantojen pienenemisenä. Esimerkiksi räystäspääsky oli vielä 1980-luvulle asti tavallinen pesimälaji talojen räystäillä. Peltojen metsittyminen kuitenkin vaikeutti saven saantia pesänrakennukseen ja vähitellen laji on kadonnut Benxgtsårista.

Sotavuodet jättivät leimansa luontoon

Sota tuhosi ja vaurioitti pahasti saaren metsiä. Sodan jälkeen tuhoja korjattiin raivaamalla vahingoittunutta puustoa ja istuttamalla uutta metsää. Metsän uudistamisessa Bengtsårissa suosittiin kuusta ja mäntyä, mutta myös tervaleppää ja erityispiirteenä tammea. Tammet ovat luontaisestikin menestyneet jo vuosisatoja Bengtsårin viljavalla maapohjalla ja leudossa ilmanalassa hyvin. Tammen istutus kuusen ja männyn sijaan oli 1950-luvulla varsin kauaskateinen valinta, kuten myös sekametsien ja  lehtipuiden suosiminen metsänhoidossa jo 1980-luvulla.

Bengtsårin metsät ovat yleisesti muutaman kymmenen vuoden ikäisiä varttuneita kasvatusmetsiä. Alueella ei ole tehty suurimittaisia päätehakkuita 1970-luvun jälkeen. Männiköistä voi löytää 100-150 vuotiaita puuyksilöitä, mutta varsinaisia vanhoja metsiä saaressa ei ole. Sen sijaan Bengtsårin kupeessa on kaksi pientä saarta, joissa on hyvin vanhaa luonnontilaista metsää. Näistä ehkä parhaiten on säilynyt Bengtsårin kaakkoispuolella olevan Risholmen-nimisen saaren metsä. Toinen iäkäs metsä on Orrgrunden-nimisellä saarella, joka on Bengtsårin länsipuolella.

Hangon alueella olleet neuvostoliittolaisjoukot jättivät jälkensä paikalliseen kasvikuntaan, niin myös Bengtsårissa. Luultavasti valtaosa uusista kasvilajeista on tullut tahattomasti hevosten rehun mukana, mutta esimerkiksi mustaviinimarjapensaita istutettiin korsujen lähelle sotilaiden vitamiinilähteiksi. Bengtsårissa kasvavia venäläistulokkaita ovat mm. idänukonpalko, karvasara ja karvahorsma.

Bengtsårin luonnonsuojelualue

Väritetty alue kuvassa on Bengtsårin lehto -niminen 17 hehtaarin suuruinen luonnonsuojelualue. Se perustettiin vuonna 1995. Helsingin kaupunki omistaa koko alueen. Sen tarkoituksena on suojella saarella olevaa tammivaltaista lehtoaluetta sekä saaren keskiosan vanhaa kulttuurimaisemaa ja sen kasvilajistoa. Vanhimmat tammet alueella ovat satojen vuosien ikäisiä.

Suojelualueella on muun muassa lehtoja (5,4 ha), jalopuumetsiä (4,4 ha), talousmetsiä, kallioita, rantaruovikoita ja vanhoja viljelymaita ja luonnonniittyjä. Lehdoista osa on rantojen tervaleppälehtoja. Paikoitellen lehdoissa kasvaa kulttuurivaikutteisia lajeja. Suuria kasviharvinaisuuksia luonnonsuojelualueella ei ole, mutta voi vielä löytää tavallisten lehtokasvien lisäksi joukon vanhaan kulttuuriympäristöön liittyviä lajeja.

Suojelualueella kasvaa mm. seuraavia puita ja pensaita: tammi, metsälehmus, saarni, tuomi, rauduskoivu, hieskoivu, mänty, kuusi, kataja, vaahtera, tervaleppä, haapa, pihlaja, tarhaomenapuu, halava, kiiltopaju, virpapaju, raita, koiranheisi, mustaherukka, punaherukka, vadelma, taikinamarja, korpipaatsama, orapihlaja, terttuselja, orjanruusu, iharuusu, pensasangervo ja tylppäliuskaorapihlaja.

Alueen linnusto on runsas. Suojelualueen hoitosuunnitelman mukaan lintujen pesimätiheys on tällä alueella samaa luokkaa kuin muilla Uudenmaan parhailla lehtoalueilla.

Keskeiset lähteet:

• Bengtsår. Luonto-opas. Helsingin kaupunki, 1988.
  
• Hiltunen, Laura: Bengtsårin niittykasvillisuuden seuranta 1989-2000 sekä villiintyneen puutarhan kasvilajisto kesällä 2000. Helsingin kaupunki, 2000.
  
• Kivi, Tuuli: Bengtsårin tammilehdon hoito- ja käyttösuunnitelma. Kiinteistövirasto, Helsingin kaupunki, 1993.
  
• Koho, Kari & Koho, Mikko: Bengtsår. Markku Koho, Espoo 2018.
• Keynäs, Kalevi: Venäläismiehityksen jäljet Hangon kasvistossa. Teoksessa Silvast, Pekka:, Hankoniemi 1940-1941, Hangon museo, 1985.
  
• Tulliniemen linnustonsuojelualueen ja Bengtsårin lehdon hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallitus 2012.

Teksti: Kari Koho ja Reino Koho

Osumat: 2859