Neuvostomiehityksen jälkeen saaren rakennuskanta oli suurimmaksi osaksi tuhoutunut ja metsät laajasti palaneet. Kului vielä vuosia, ennen kuin vakituinen asutus alkoi palailla saareen. Saaren uudet asukkaat eivät kuitenkaan olleet paikallisia. He olivat pitkän ja vaiheikkaan matkan päätteeksi Bengtsårista ja lähisaarista uuden kodin hankkineita Karjalan evakoita perheineen.  

Uudisraivaajat Terijoelta herättävät saaren jälleen eloon

Neuvostoliitolle toisessa maailmansodassa menetetyltä alueelta Karjalasta siirtyi muuhun Suomeen noin 400 000 henkilöä eli 10 prosenttia maan väestöstä. Sodan jälkeen säädetyn maanhankintalain mukaan osalla siirtoväestä oli oikeus ostaa maata Karjalaan jääneen tilalle. Helsingin kaupungin oli luovutettava maataan asutustoimintaa varten sekä Helsingistä että muilta omistamiltaan alueilta.

Maata Helsingin kaupungilta

Helsingin kaupungin vapaaehtoisesti asutustoimintaan luovuttamat maat eivät täysin riittäneet valtiolle. Tämän vuoksi Helsingin omistamia maita pakkolunastettiin siirtolaisten käyttöön. Näin tapahtui myös Bengtsårin alueella, jossa Bromarvin maanlunastuslautakunta pakkolunasti vuonna 1946 Helsingin omistamista alueista maata 195 ha ja vesialuetta 761 ha. Näistä alueista muodostettiin kaikkiaan kuusi kalastus- ja asuntoviljelystilaa. Lisäksi luovutettiin vesialuetta seitsemännelle tilalle.

Maanviljelys- ja kalastustiloja

Näistä tiloista kolme asuntoviljelystilaa tuli Bengtsåriin ja yksi kalastustila läheiseen Tjäruholmen-nimiseen saareen. Bengtsårin kolme tilaa tulivat saaren pohjoiskärkeen, sen keskiosan itäreunalle sekä saaren etelärantaan. Kuhunkin kuului muutama hehtaari peltoa sekä metsä- ja vesialuetta. Bengtsårin ja Tjäruholmenin tilat myytiin Terijoelta lähteneille siirtolaisille. Näillä tiloilla ei ollut rakennuksia. Niinpä niille voitiin muuttaa vasta kun asuin-, karja- ja talousrakennukset oli tehty. Tilat valmistuivat asuttavaan kuntoon 1940-luvun lopulla. Bengtsåriin muodostetut tilat turvasivat niille muuttaneille perheille hengissä pysymisen sodan jälkeisille vuosille.

Vaikeat olosuhteet perheille

Pidemmän päälle nämä tilat eivät olleet elinvoimaisia. Erityisiksi hankaluuksiksi muodostuivat jo heti alussa toimeentulon niukkuus ja lasten koulunkäynti. Bengtsåriin ei ole koskaan ollut järjestettyä kulkuyhteyttä kuten lauttaa tai siltaa, joten kulkeminen on pitänyt ratkaista kaikissa oloissa omin päin.

Erityisen haasteen toivat kelirikkoajat keväisin ja syksyisin, jolloin kulkuyhteys oli kokonaan poikki. Toimeentuloon ja kulkemiseen liittyneet hankaluudet saivat aikaan sen, että siirtolaisten tilat tyhjenivät vakinaisista asukkaista muutamassa kymmenessä vuodessa. Ne eivät kuitenkaan jääneet autioiksi, vaan niille syntyi jo 1960-luvulla laajaa vapaa-ajan asutusta.

Bengtsår ja Terijoki kartalla

Alla olevasta kartasta näkyy sekä Bengtsårin (sininen merkki) että Terijoen (vihreä merkki) sijainti.Terijoki sijaitsi Suomenlahden rannalla melko lähellä nykyistä Pietarin kaupunkin. Aiemmin kaupunki tunnettiin nimellä Leningrad.